Sopimus ulkopuolisen työvoiman käytöstä


Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ovat Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välillä 11.9.1969 solmiman ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen perusteella sopineet seuraavaa.

I. Yleistä      

Yhteiskunnan nopea kehittyminen, kiristyvä kilpailu, siitä johtuva erikoistuminen, koneellistuminen ja automaatio lisäävät jatkuvasti yrityksen tarvetta käyttää ulkopuolisten palveluksia. Se vaatii yritystä sopeutumaan kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen ja riittävän joustavasti muuttamaan entisiä toimintojaan. Tällaista kehitystä ei ole syytä estää, sillä se heikentäisi yrityksen kannattavuutta ja kilpailukykyä ja siten vaikeuttaisi sen palveluksessa olevien asemaa. Ulkopuolisen työvoiman käyttöä tapahtuu yritysten piirissä kahdessa muodossa. Se perustuu toisaalta kahden itsenäisen yrittäjän väliseen kauppa-, hankinta-, urakka-, vuokraus-, toimeksianto, työnteko-, jne. sopimukseen, jolloin tarvittavan työn tekee ulkopuolinen yrittäjä ilman, että toisella sopijapuolella on mitään tekemistä työsuoritukseen nähden. Käytännössä tällaiseen sopimukseen perustuvaa toimintaa nimitetään yleensä alihankinnaksi tai aliurakoinniksi. Kun nyt esillä olevat ongelmat eivät vaadi eron tekemistä edellä mainittujen sopimusten välillä, kutsutaan kaikkea tähän ryhmään kuuluvaa vieraan työvoiman käyttöä jäljempänä alihankinnaksi, tehtävän antajaa alihankinnan antajaksi ja tehtävän saajaa alihankkijaksi. Toisaalta vieraan työvoiman käyttö perustuu ns. työvoiman vuokraukseen, jolloin työvoimaa hankkivien liikkeiden toimittamat lainamiehet (vuokramies, komennusmies), tekevät työtä toiselle työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena.

Ulkopuolisten palvelusten lisääntymisestä työntekijöille mahdollisesti aiheutuvien epäkohtien välttämiseksi ja poistamiseksi olisi työntekijän asema turvattava mm. seuraavasti.

  • työvoiman vuokrausta olisi rajoitettava;
  • alihankkijan palveluksessa olevalle työntekijälle olisi turvattava kohtuulliset työehdot- ja sosiaalilainsäädännön määräysten noudattaminen;
  • ulkopuolisen työvoiman käytön johdosta mahdollisesti vapautuneen työvoiman ongelmiin olisi kiinnitettävä huomiota.


II. Ulkopuolisen työvoiman käyttö 

Edellä esitetyillä perusteilla allekirjoittaneet liitot ovat sopineet, että ulkopuolisen työvoiman käyttö on sallittua jäljempänä mainituin edellytyksin.

1 §      

  1. Yritysten on rajoitettava laina- eli komennustyöntekijäin  käyttö vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin sellaisiin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten,  erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida suorittaa yrityksen omilla työntekijöillä. Epäterveenä työvoiman vuokrauksena on pidettävä toimintaa, jossa erityövoimaa hankkivien yritysten toimittamat lainamiehet pidemmän aikaa työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijäin rinnalla ja saman työnjohdon alaisena.
  2. Työsopimukselle ei saa antaa sellaista muotoa, jonka mukaan kysymyksessä olisi itsenäisten yrittäjäin keskeinen urakkasopimus silloin, kun kyseessä itse asiassa on työsopimus.


2 §      

  1. Niihin alihankintasopimuksiin, joita yritykset tekevät otetaan ehto, jonka mukaan alihankkija sitoutuu soveltamaan alihankintatyötä yrityksen piirissä suorittavien työntekijäin osalta alansa yleistä työehtosopimusta sekä täyttämään työ- ja  sosiaalilainsäädännön määräykset. Vastaavanlainen ehto otetaan myös 1 § 1. kohdassa tarkoitettuja laina- eli komennusmiehiä koskeviin sopimuksiin.
  2. Yrityksen pääluottamusmiehelle on selvitettävä vieraan työvoiman käyttöön liittyvät kysymykset siten, kuin liittojen välillä solmitussa luottamusmiessopimuksessa on mainittu.
  3. Jos alihankintatoiminnan johdosta poikkeuksellisesti yrityksen työvoimaa joudutaan vähentämään on yrityksen pyrittävä sijoittamaan ko. työntekijät yrityksen muihin tehtäviin ja ellei se ole mahdollista kehotettava alihankkijaa, jos tämä tarvitsee työvoimaa, ottamaan vapautuneet alihankintatyöhön sopivat työntekijät työhönsä entisin palkkaeduin.
  4. Työnantaja tiedottaa tuotanto- ja kunnossapitotöihin osallistuvasta ulkopuolisesta työvoimasta etukäteen vastaanottavan yrityksen pääluottamusmiehelle. Jos tämä ei ole työn kiireellisyyden tai muun sen kaltaisen syyn takia mahdollista, voidaan tiedottaminen tehdä näissä poikkeustilanteissa myös jälkikäteen viivytyksettä.

Edellä mainitut asiat tiedotetaan myös työsuojeluvaltuutetulle mikäli mahdollista.

3 §      

Autoliikenteen Työnantajaliiton sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välinen 9.5.1972 laadittu ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen tulkinta.

Liitot toteavat, että osapuolten tarkoittama ulkopuolinen kuljettajatyövoima tarkoittaa osaksi sopimuksen 1 §:n 1. kohdassa tarkoitettuja lainamiehiä ja osaksi yritykseen tilapäisesti otettuja omia työntekijöitä.

Lainamiesten käytöstä on noudatettava edellä mainitun sopimuskohdan määräyksiä.

Tilapäisten työntekijöiden käyttö tulee lähinnä kysymykseen sellaisissa tilanteissa, joissa ajotehtävien suorittamisessa tarvittava työvoima ylittää tilapäisesti tai ajallaan rajoitettuna kautena vakinaisen henkilökunnan käyttömahdollisuudet.

Pääluottamusmiehellä on oikeus saada tiedot yrityksessä tarvittavasta ulkopuolisesta työvoimasta.

Samalla kun liitot korostavat, että lainamiesten tai tilapäisten kuljettajien käytössä on vältettävä sellaisia järjestelyjä, jotka huonontavat omien pysyvien työntekijäin asemaa, ne tähdentävät, että sairaus- ja muissa poissaolotapauksissa ruuhkakausina, äkillisten tilausajojen sattuessa, tapauksessa, jossa ajotehtävä asettaa kuljettajalle erityisiä kielitaito- ja asiakaspalveluvaatimuksia tai muissa sen kaltaisissa tilanteissa on yrityksen voitava järjestää kuljetukset käyttäen tarvittaessa lainamiehiä tai tilapäisiä työntekijöitä.

Liitot toteavat myös, että tämän soveltamispöytäkirjan vastaisena on pidettävä tapauksia, joissa vakituisesti jonkin yrityksen palveluksessa olevat kuljettajat ilman työnantajan lupaa lepo- ja muina vapaa-aikoinaan suorittavat ajotehtäviä jossain muissa yrityksissä olematta näihin yrityksiin työsuhteessa.
 
4 §
Voimassaolo
    

Tämä sopimus on voimassa 31. päivään tammikuuta 1998 saakka jatkuen senkin jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kuukautta ennen sen päättymistä ole kummaltakaan puolelta kirjallisesti irtisanottu.

 


Päivitetty: 12.2.2015