AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokon vappupuhe Turun Vähätorilla - Työtä ja hyvinvointia

AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokko Turun Vähätorilla torstaina 1.5.2025. Kuva: Sini Silvàn

Hyvät toverit!

Työtä ja hyvinvointia. Se on perinteinen työväenliikkeen tavoite, joka on edelleen käypää tavaraa tänäkin päivänä. Suomalainen työntekijä on ahkera, vastuuntuntoinen ja on valmis tekemään oman osansa yhteisestä hyvän eteen. Jos vain työtä on tarjolla mahdollisimman monelle. 

Valitettavasti maassamme vain vallitsee tällä hetkellä ahneuden eetos. Karkeaa populismia harjoittamalla ihmiset ajetaan toisiaan vastaan ja perinteinen yhteinen vastuu yhteisestä hyvinvoinnista halutaan jättää historiaan. 

Maamme hallitus sai lahjaksi historiallisen korkean työllisyysasteen. Keväällä 2023 työllisyys oli huipussaan reilusti yli 78% ja lähestyi siis 80%:n rajaa, korona-pandemiasta, Venäjän hyökkäyssodasta, inflaatiosta ja korkeista koroista huolimatta.

Hallituksella oli aloittaessaan kaksi keskeistä talouspolitiikan tavoitetta: valtion velan kasvun taittaminen sekä 100 000 uutta työpaikkaa. Näin kahden vuoden jälkeen voi todeta, että valtio ottaa velkaa enemmän kuin koskaan ja työttömyys on noussut Euroopan korkeimmalle tasolle. Tämä johtuu yksinkertaisesti pahasti epäonnistuneesta politiikasta. Pienituloisille kun ollut ollut tarjolla leikkausten keppiä ja suurituloisille veronalennusten porkkanaa. Lopputuloksena kokonaiskysyntä on sakannut ja valtion tulot vähentyneet. 

On tärkeää muistaa, että Suomi ei ole vain seurannut sivusta talouden haasteita. Vuoden 2008 Yhdysvalloista alkaneesta pankkikriisistä lähtien on tehty lukuisia niin sanottuja kasvutoimia: yritysten yhteisöveroa on kevennetty kahteen kertaan, kilpailukykysopimuksella on mm. pidennetty työaikaa, tutkimus- ja kehitystukia on lisätty, paikallista sopimista laajennettu yritysten toiveiden mukaisesti. Lista on pitkä. 

Investoinnit vain odotuttavat itseään, koska on helpompaa maksaa voitot ulos osinkoina, kuin kehittää kestävää liiketoimintaa. Missä ovat ne pitkäjänteiset yritysjohtajat, joille kvartaali on 25 vuotta, ei kolme kuukautta? 

Hyvät kuulijat, 

Aikamme suurimpia työelämän mullistajia on tekoälyn tulo työpaikaloille. Tekoälyn vaikutukset työelämään kasvavat päivä päivältä. Suomessa vain noin 15 prosenttia yrityksistä hyödyntää tekoälyä systemaattisesti, vaikka olemme digitalisaation edelläkävijämaa. Suurin osa organisaatioista on yhä kokeilu- ja testausvaiheessa.

Eurooppa tarvitsee selkeät ja johdonmukaiset pelisäännöt digi- ja datatalouteen. Sääntelyn tulee olla ymmärrettävää ja tukea innovatiivisuutta. Samalla sen on turvattava työntekijöiden sekä asiakkaiden oikeudet.

Tekoälyn käyttöönoton laajentuessa on varmistettava, että henkilöstö ja heidän edustajansa otetaan mukaan suunnitteluun sekä toteutukseen. Työelämän digitalisoituminen ei saa tapahtua ihmisoikeuksien tai työhyvinvoinnin kustannuksella.

Parhaimmillaan tekoäly mahdollistaa merkittävän tuottavuuden kasvun, joka puolestaan luo lisää työtä ja hyvinvointia. Työväenliikkeen perinteisiä tavoitteita. 

Neuvottelukierroksesta 

Syksyllä alkanut ja edelleen jatkuva neuvottelukierros käynnistyi tilanteessa, jossa oli jo valmiiksi tarve kunnollisille palkankorotuksille: ostovoimakuopan kurominen umpeen ei voinut enää voi odottaa. Hallituksen leikkaukset olivat jo iskeneet pienituloisiin ja monet joutuivat tekemään valintoja esimerkiksi ruuan, vaatteiden ja lääkkeiden välillä.  

Hallituksen leikkauslistan ohella eri aloilla on myös omat työehtojen kehittämistarpeensa. Monilla aloilla kehittämisvelkaa on päässyt kertymään useiden kierrosten ajan ja joillakin liitoilla se kasvaa jo korkoa korolle niin palkkakehityksen kuin työehtojen osalta.

Uutena ilmiönä on viimeistään tänä talvena nähty, että työnantajaliitoilta on puuttunut todellinen halu neuvotella. Eikä siihen paineitakaan oikein ole. Suurena syynä on varmasti myös EK:n toiveesta rakennettu vientivetoisen palkkamallin lainsäädäntö, joka on käytännössä jäädyttänyt sovittelijan roolin palkkakaton porttivahdiksi. Tyytymättömyys valtakunnansovittelijan toimintaan onkin palkansaajapuolella ollut laajaa ja perusteltua. Enää ei voi puhua objektiivisestä sovittelusta, vaan Bulevardilla työntekijäliitot kohtaavat yhden sijasta kaksi vastapuolta. 

Samaan aikaan hallituksen työelämäheikennykset ovat hankaloittaneet neuvotteluja kautta linjan. Neuvottelupöydissä on jouduttu puolustamaan jo olemassa olevia ehtoja ja yrittämään nostaa työehtosopimusten taso edes nykyisen lainsäädännön tasolle. Tilanne tiivistyy parhaiten irtisanomissuojan ja sen eri elementtien puolustamiseen. 

Tähän kaikkeen vastaukseksi SAK:n jäsenliitot ovat yhdistäneet voimansa. Syksyllä 2024 käynnistynyt neuvottelurupeama on toteutettu tiiviissä liittokoordinaatiossa tunnuslauseella #VoitollaTyöhön. Tämä tarkoittaa yhteistä valmistautumista, yhteisiä toimintatapoja ja yhteistä selkärankaa.

Työantajapuoli on tehnyt vastaavanlaista koordinointia jo vuosien ajan. Mutta kas kummaa, nyt työnantajat ovatkin pöyristyneitä siitä, että työntekijät toimivat suunnitelmallisesti ja yhtenä rintamana.

Yhteisen linjan mukaiset palkankorotukset ovat konkreettinen tapa osoittaa työntekijöille arvostusta: ei vain juhlapuheissa, vaan myös tilipussissa. Työnantajat ovat itse korostaneet yleisen linjan merkitystä, ja nyt on aika lunastaa puheet teoiksi. Elinkustannuskriisin jäljet näkyvät edelleen kulttuurialan työntekijän, koulunkäynninohjaajan ja vanginvartijan arjessa. Julkisen sektorin työntekijät pitävät yhteiskunnan rattaat liikkeessä ja he ansaitsevat muutakin kuin kiitoksia. He ansaitsevat reilun ja oikeudenmukaisen palkan. 

Hyvät toverit, 

On kestämätöntä väittää, ettei valtiolla olisi varaa maksaa yleisen linjan mukaisia palkankorotuksia. Esimerkiksi valtion työnantaja on tarjonnut jopa 1,5 prosenttiyksikköä yleistä linjaa alempia korotuksia, vaikka valtion budjetti on yli 80 miljardia ja kyse olisi vain 80 miljoonasta eurosta. Se on murto-osa siitä, mitä hallitus jakaa yritystukina tai leikkaa julkisen sektorista ylipäätään. Kyse ei ole rahasta, vaan arvostuksesta ja valinnoista. Yleinen linja kuuluu kaikille.

Starve the beast, näännytä peto, on oikeistolainen talouspoliittinen tavoite, jonka tarkoitus itsetarkoitus on pienentää julkista sektoria. Mutta suosittujen julkisten palvelujen leikkaaminen on epäsuosittua, joten otetaan avuksi veronalennukset. Kun valtio saa vähemmän verotuloja, syntyy budjettivaje, eli ei ole enää varaa rahoittaa kaikkia palveluja. Tällöin oikeisto – Suomessa kokoomus, perussuomalaiset, rkp ja kristilliset – voivat perustella, ettei rahaa ole. Palveluja on pakko leikata. 

Rahaa on kuitenkin yksityisille yrityksille, tulee se sitten suorien tukien tai yhteisöveron laskun muodossa. Julkiset palvelut on kuitenkin tarkoitettu kaikille, ennen kaikkea pienituloisille. Ei anneta niiden rapautua, vaan säilytetään mahdollisuuksien tasa-arvo.

Muutoinkin kuin saattohoidon osalta. 

Työperäinen maahanmuutto on kaikesta kritiikistä huolimatta yksi varteenotettava keino säilyttää meidän yhteiskuntamallimme. 

Työ- ja osaamisperusteinen maahanmuutto voi onnistua vain, jos maahan muuttavat kiinnittyvät yhteiskuntaamme. Paikallisen kielen taito on tässä avainasemassa. 

Ongelma on, että työn perusteella maahan tulevat eivät useinkaan pääse kielikoulutukseen eivätkä kuulu kotoutumispalvelujen piiriin. Tämä vaarantaa työturvallisuutta ja vaikeuttaa arjen asiointia. Valtionhallinnon kielitutkinnot ovat kalliita ja kohtuuttoman vaikeita. Ulkomailla hankittujen tutkintojen tunnustaminen on hidasta, kallista ja epävarmaa.

Työnantajien vastuuta kielikoulutuksesta on lisättävä. Tällä hetkellä vain kuusi prosenttia työnantajista tukee kieliopintoja työajan ulkopuolella, ja vain yhdeksän prosenttia mahdollistaa opiskelun työajalla.

Puhumme usein siitä, kuinka Suomi tarvitsee ulkomaista työvoimaa. Mutta vähemmän puhumme siitä, miten varmistamme, että nämä ihmiset viihtyvät Suomessa ja haluavat jäädä. Emme voi kohdella maahanmuuttajia vain huoltosuhteen korjaajina tai eläkkeiden maksajina. Työvoiman tarveharkinta on säilytettävä, se on selvää. Meillä on aloja, joilla on työvoimapulaa sekä meillä on aloja, joilla ei ole. Työttömille suunnattuja työvoimapalveluja on kehitettävä jatkuvasti ja mahdollisimman nopeaan uudelleen työllistymiseen on satsattava tosissaan. Tarjolla ei voi olla pelkkää keppiä.

Lopuksi hyvät toverit!

Vuoden 2027 eduskuntavaalit ovat työelämävaalit. Se tarkoittaa, että työelämän tulevaisuuden suunta ratkaistaan eduskuntavaaleissa keväällä -27. 
On suoraan sanoen surullista, jos työelämän suunta ratkaistaan hallitusohjelmaneuvotteluissa. Olemme oppineet, että hallitusohjelma on sisältänyt irtisanomissuojaa, lakko-oikeutta, työaikoja, vuosilomia, palkankorotuksia jne. jne. Ei niistä enää neuvotella kolmikantaisesti, saati jätetä sovittavaksi työpaikoille. 

Ne päätetään vaalit voittaneiden puolueiden kesken ja toteutetaan eduskunnassa, pilkkuakaan muuttamatta. Jotta työntekijöiden ääni kuuluu, on meidän kaikkien muistettava tämän nelivuotiskauden kylmä kyyti vielä vaalikopissa keväällä 2027. Se ratkaisee, otetaanko työntekijät jatkossa huomioon millään tavalla. Moraalisia pidäkkeitä oikeistolla ei enää näytä olevan, joten tämä mitä nyt on nähty, on vasta alkua. 

Ei päästetä Suomea työelämän kehitysmaaksi, vaan pidetään huoli työkavereista, työturvallisuudesta, palkkojen kehittymisestä sekä riittävästä palautumisesta. Jotta me kaikki jaksamme tulevaisuudessakin hyvät toverit pitää tätä maata pystyssä. 

Olkaa ylpeitä itsestänne ja työkaveristanne!
Kiitos! 

Ismo Kokko, AKT:n puheenjohtaja