AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen Vappuna: Työelämän pelisäännöistä on pidettävä kiinni

29.4.2019

AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen puhui Vappuna Kuhmon torilla ja Kajaanin Raatihuoneen torilla.

Kansalaiset ovat äänensä eduskuntavaaleissa antaneet ja maahan on valittu uusi eduskunta. Suurin vaalivoittaja oli SDP (+6 paikkaa), toisena Vihreät (+5 paikkaa) sekä kolmantena Vasemmistoliitto (+4 paikkaa). Isoin häviäjä oli Keskusta (-18 paikkaa). Sininen eduskuntaryhmä hävisi kokonaan eduskunnasta, vaikka heillä oli Sipilän porvarihallituksessa peräti 5 omaa ministeriä.
Oppositio siis voitti ja hallitus hävisi. Äänestysaktiivisuus kohosi myös kaksi (2) prosenttiyksikköä verrattuna edellisiin eduskuntavaaleihin, ollen nyt 72,1 %. Siltä osin jäi vielä rutkasti parantamisen varaa.

Kainuulaiset saivat vaaleissa kaksi omaa kansanedustajaa; SDP:n Raimo Piiraisen Kajaanista sekä Vasemmistoliiton Merja Kyllösen Suomussalmelta. He ovat molemmat olleet myös aikaisemmin eduskunnassa, joten aika ei mene istuntosalia etsiessä. Kahden muun puolueen edustaja jäi harmittavasti ensimmäiselle varasijalle, joka voi toki vaalikauden aikana myös realisoitua. Toivottavasti näin käykin, koska mitä useampi edustaja eri puolueista on edustamassa maakuntaa Arkadianmäellä, sitä parempi se on koko Kainuulle.

AKT:n entinen lakimies ja järjestösihteeri Antti Rinne valittiin viime viikolla eduskunnan puhemieheksi sekä hallitustunnustelijaksi.  Hallitustunnustelija Rinne esitti eduskuntaryhmille edellisviikon perjantaina yksitoista (11) kysymystä koskien ensi vaalikauden kaikkein keskeisimpiä asiakokonaisuuksia. Kysymykset käsittelevät esimerkiksi elinvoimaista Suomea, luottamuksen ja tasa-arvoisten työmarkkinoiden Suomea, kestävän talouden Suomea sekä osaamisen, sivistyksen ja koulutuksen Suomea. Eduskuntaryhmät ovat jättäneet vastauksensa eilen hallitustunnustelijalle ja seuraavaksi on niiden analysointivaihe. Puolueiden vastausten perusteella, jotka ovat eniten yhteen sovitettavissa SDP:n tavoitteisiin, ryhdytään hallitustunnustelija Rinteen johdolla muodostamaan neuvotteluteitse uutta hallitusohjelmaa, jonka taakse saadaan muodostettua enemmistöhallitus kesäkuun alkuun mennessä.      


Sipilän porvarihallitus ehti tehdä Keskustan, Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Sinisten toimesta neljässä vuodessa rumaa jälkeä palkansaajien, opiskelijoiden, työttömien sekä pieneläkeläisten näkökulmasta; esimerkiksi pakkolakiesitykset, kilpailukykysopimus, jossa muun muassa jatkettiin työntekijän työaikaa 24:llä tunnilla vuodessa ilman lisäkorvausta, työttömyysturvan keston lyhentäminen 500:sta päivästä 400:n, työttömyysturvan tason pienentäminen aktiivimallin kautta noin 5 %:lla, lääkkeiden omavastuukorvausten nostaminen, vuorotteluvapaan ehtojen kiristäminen, ammatillisen koulutuksen leikkaukset, laissa olevan koeajan

pidentäminen neljästä kuuteen kuukauteen, takaisinottovelvollisuuden lyhentäminen irtisanomisen jälkeen yhdeksästä kuuteen kuukauteen, julkisen sektorin lomarahojen leikkaus 30 %:lla, taksilupien holtiton vapauttaminen, joka on nyt jo näkynyt mm. Kela-kyytien järjestämisen ongelmina, kansallisista tavaraliikenteen kabotaasimääräyksistä luopuminen, joka avasi oven harmaan talouden kasvulle räjähdysmäisesti, raidealan avaaminen kilpailulle sekä yhtiöittäminen, liikennekaari 1 sekä 2, sote-uudistuksen kaatuminen perustuslaillisiin ongelmiin ja niin edelleen. Tätä listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

Sipilän porvarihallitus jakoi köyhiltä ja pienituloisilta kansalaisilta ottamiaan varoja esimerkiksi apteekkarien, suurmetsänomistajien ja sukupolven vaihdoksia tehneiden
suurituloisten verohelpotuksiin. Kakkua kasattiin siis vielä lisää niille tahoille, joilla sitä oli jo ennestään ihan riittävästi. Porvarihallituksen ideologia ei jäänyt kenellekään kansalaiselle epäselväksi.

Kaikki tahot Suomessa eivät kuitenkaan taipuneet Sipilän porvarihallituksen painostukseen. Pelkästään työntekijöitä nöyryyttävästä kilpailukykysopimuksesta, josta jo heti oli nähtävillä, ettei sen avulla synny ensimmäistäkään uutta työpaikkaa, mutta sen sijaan useita uusia epäkohtia kylläkin runsaasti, jäivät SAK:laisista ammattiliitoista ulkopuolelle Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, Suomen Merimies-Unioni SMU, Rakennusliitto sekä Suomen Elintarviketyöläisten liitto SEL.

Koska korjattavaa nyt kosolti riittää ja uusia investointeja sekä uudistuksia on esimerkiksi tieväylästöön tehtävä usean sadan miljoonan euron arvosta jokaisena neljänä seuraavana vuotena, niin hyvä kysymys on, millä hallituspohjalla näitä voidaan realistisesti toteuttaa? Löytyykö keskinäinen luottamus esimerkiksi SDP:n, Kokoomuksen, Vasemmistoliiton, Vihreiden sekä RKP:n väliltä? Vai löytyykö se vaihtamalla Kokoomus ilman Sipilää toimivaan Keskustaan? Vastauksen saamme näistä hallitustunnustelija Rinteeltä vielä ennen äitienpäivää. Oikeistopopulismilla ei ole sijaa sopimusyhteiskunnan rakentamisessa.          


Työnsä aloittavan eduskunnan on uudelleenrakennettava suomalaista luottamusyhteiskuntaa. Luottamuksesta nousee uskallus osallistua, kehittyä ja uudistaa. Suomalaisten on voitava luottaa siihen, että heistä huolehditaan myös hädän tai pahan päivän hetkellä. Työnteon, toimeentulon ja hyvinvoinnin ytimessä on osapuolten välinen luottamus.

Työntekijöiden ja työnantajien tulee olla aidosti vaikuttamassa työelämän sääntelyyn ja kolmikantaisen järjestelmän hyödyt on otettava täysimääräiseen käyttöön vakaan ja tuottavan talouskasvun turvaamiseksi. Osapuolten välisellä kolmikantatyöllä on Suomessa pitkät perinteet ja sillä on saavutettu koko kansakuntaa hyödyttäviä ratkaisuja, eikä sitä perinnettä kannata heittää kovin kevyin perustein romukoppaan.

Kolmikantainen sopiminen ei tarkoita sitä, että hallitus ilmoittaa aluksi loppuratkaisun ja kehottaa osapuolia neuvottelemaan. Mutta sopiminen ei myöskään tarkoita yhden osapuolen kokonaisvaltaista veto-oikeutta. Yhteisiä ratkaisuja on etsittävä sitoutuneesti neuvotellen ja ymmärtäen, että viime kädessä hallituksella on valta säätää niin kuin se parhaaksi katsoo. Viisautta on kuitenkin pyrkiä yhteisesti hyväksyttäviin tuloksiin sopien, ei riidellen.          


Säälliset työehdot, työsuojelu ja kunnolliset työolot kuuluvat kaikille kotimaasta riippumatta. Suomelle tärkein kansainvälinen areena työntekijöiden oikeuksien toteuttamiselle on Euroopan unioni.

Eurooppa on globaalisti verraten hyvinvoiva ja tasa-arvoinen maanosa. Siitä voimme monen maan kohdalla kiittää työntekijöiden ja työnantajien järjestäytymiseen ja neuvotteluihin perustuvaa työmarkkinamallia. Tästä valtista tulee pitää kiinni ja panostaa entistä johdonmukaisemmin siihen, että työmarkkinajärjestöjen vuoropuhelulle luodaan hyvät edellytykset niin EU-tasolla kuin jäsenmaissa. Menestyminen globaalissa taloudessa on vaikeaa, mutta Euroopan ei tule lähteä kilpailemaan halpatuotannolla ja työehtojen polkemisella.

Työelämä ja hyvinvointi ovat viime vuosina palanneet EU:n asialistalle. Komission johdolla on käynnistetty uudistukset, jotka vahvistavat liikkuvien työntekijöiden oikeutta yhdenvertaisiin työehtoihin, päivittävät työsuojelusäännöksiä tämän päivän riskeihin ja turvaavat työelämän eurooppalaiset vähimmäisoikeudet myös uudenlaisissa työn teettämisen muodoissa. Suomen on toimittava sen puolesta, että tätä tärkeää työtä jatketaan. Työelämää on kaikkialla Euroopassa kehitettävä hyvinvointiin ja laatuun panostaen, ei työn hintaa polkien. Tästä pidetään huolta vahvoilla ja ajassa elävillä eurooppalaisilla pelisäännöillä.

Uuden hallituksen onkin otettava aktiivinen ote sosiaalisesti vastuullisen Euroopan kehittämisessä ja nostettava tavoite vahvasti heinäkuussa alkavan Suomen EU-puheenjohtajuuskauden asialistalle. Olennainen lähtökohta on olemassa olevien työmarkkinasopimusten ja sopimuskäytäntöjen kunnioitus. Suomen puheenjohtajakaudelle nämä ovat luontevia tavoitteita, joissa vahvan talouden ja järjestäytyneiden työmarkkinoiden Pohjoismaat tunnetaan kannustavana esimerkkinä.

Jo tässä kuussa, viimeistään 26. päivänä, meidän kaikkien kannattaa käyttää ääntämme EU-vaaleissa, joissa ratkaistaan maanosamme kehityssuunta seuraavaksi viideksi vuodeksi. Samaan suuntaan katsova ja arvopohjaltaan eheä unioni pystyy parhaiten edistämään humaaneja arvoja maailmanpolitiikassa, turvaamaan reilut ja taloudellista hyötyä tuottavat sisämarkkinat sekä vahvistamaan asemaamme globaalissa kilpailussa. Repivästä ja itsekkäästä politiikasta olisi päästävä yhteistyön ja luottamuksen aikaan myös Euroopan unionissa. Edellisvaalien reilun 39 %:n äänestysaktiivisuus on saatava nousemaan vähintäänkin eduskuntavaalien tasolle.          


Palkkatyön turvaa nakertavat lieveilmiöt liittyen nollatuntisopimuksiin, alustatalouteen ja toimeksiantosuhteisiin on saatava kuriin. Työajan vakiintuminen toisi todellista työsuhde- ja toimeentuloturvaa nollatuntisopimuksiin. Palkka- ja yrittäjätyön rajan hämärtymistä voidaan torjua täsmentämällä työsopimuslakia ja lisäämällä valvontaa.

Isoissa massairtisanomisissa irtisanomisperusteet jäävät usein epäselviksi. Työnantaja perustelee irtisanomisia epämääräisesti taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä tai töiden uudelleenjärjestelyillä. Käytännössä työnantaja voi kohdistaa irtisanomiset iäkkäimpiin tai sairaisiin tai työntekijöihin, joista työnantaja ei pidä.

Meistä jokainen haluaa tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti. Jokainen haluaa tietää, miksi juuri minut irtisanottiin. Tähän kysymykseen vastaa työvoiman vähentämisjärjestys, jollaisia on jo monessa työehtosopimuksessa. Sovitussa irtisanomisjärjestyksessä lähdetään siitä, että ammattitaitoisimmat työntekijät ovat etusijalla ja toisaalta myös terveyteen tai sosiaalisiin tekijöihin liittyvät seikat otetaan huomioon.  

Lainsäädännössä on myös syytä miettiä, mitkä ovat ne kriteerit, joiden perusteella työntekijöitä irtisanotaan. Jos perusteet on avoimesti kirjoitettu lakiin, jupina ja oikeudenkäynnit vähenisivät, kun selkeät pelisäännöt olisivat kaikkien tiedossa ja niitä olisi kaikkien noudatettava.

Vaalien alla keskusteluun tuotiin myös kysymys yleissitovan työehtojärjestelmän purkamisesta ilman että tilalle esitetään uskottavaa työehdot turvaavaa käytäntöä. On helppo ymmärtää, että yleissitovuudesta luopumisen taustalla on toive voittojen kasvattamisesta ja työehtojen pysyvästä heikentämisestä.

Se on kuitenkin hyvin lyhytnäköinen tie ja olisi esimerkiksi monelle palvelualan yritykselle kohtalokas, kun ihmisten ostovoima laskisi ja he käyttäisivät vähemmän palveluita.

Suomessa ei ole niin sanottua minimipalkkalakia, vaan työtekijöiden palkkatasosta on määräyksiä sopimus- ja alakohtaisissa työehtosopimuksissa. Työehtosopimusten yleissitovuuden perusteella kaikkien alan työantajien pitää määräyksiä noudattaa, mutta jatkuvasti eteen tulee räikeitä tilanteita, joissa palkat ovat merkittävästi alle minimiehtojen. Kyse on sekä osin tietämättömyydestä, mutta osin kyse on myös piittaamattomuudesta yhteisiä pelisääntöjä kohtaan. Siksi työsuojeluviranomaisten resursseihin on tehtävä merkittävä lisäys.

On sekä rehellisten työnantajien että työntekijöiden etu, että Suomessa on kattava yleissitova työehtosopimusjärjestelmä, joka määrittää työntekijöille maksettavia palkkoja. Eri aloilla tapahtuva työehtosopimusten minimipalkat alittava palkanmaksu ei hyödytä ketään. Yritysten näkökulmasta alipalkkaus johtaa vääristyneeseen kilpailuun ja yhteiskunnan kannalta tuloverokertymän pienentymiseen. Työntekijät, jotka eivät tule palkallaan toimeen, lisäävät myös kuntien ja valtion erilaisten avustusten ja toimeentulotukien käyttöastetta.

AKT esittää omissa hallitusohjelmatavoitteissa (www.akt.fi) alkavalle vaalikaudelle 2019-2023 muun muassa, että Suomen lainsäädäntöön lisätään alipalkkauksen kriminalisointia koskeva lainsäännös. Jos työntekijälle maksetaan alle yleissitovan työehtosopimuksen mukaista palkkaa, on tämä työnantajan menettely katsottava virallisen syytteen alaiseksi palkkarikokseksi rikoslaissa tarkemmin säädettävällä tavalla. Sanktio voi olla esimerkiksi sakkorangaistus tai väliaikainen liiketoimintakielto.
Työelämän pelisäännöistä on nyt todella pidettävä kiinni.           


Työttömyysturvasta on vuosien saatossa kehittynyt hyvin monimutkainen kokonaisuus. Työttömyysturvan karenssijärjestelmä ja erilaiset rangaistukset ovat kohtuuttomia työttömälle. Järjestelmän monimutkaisuuden vuoksi työttömän on usein vaikea ymmärtää omat oikeutensa ja velvollisuutensa. Sen vuoksi työttömien palvelut ja työttömyysturvan karenssit on uudistettava kokonaisuudessaan. AKT on mukana SAK:n esittelemässä omassa kannustavassa työllistymismallissa, joka painottaa työttömien palveluiden merkitystä.

Yksilöllinen kohtaaminen ja työllistymissuunnitelmat, tehokas työnvälitys sekä osaamisen kehittäminen ovat keskeisiä tekijöitä työllisyyden edistämisessä. Kaikki työttömät tulee kohdata henkilökohtaisesti heti työttömyyden alussa ja tapaamisia on jatkettava säännöllisesti. Ensimmäisellä tapaamiskerralla käydään läpi muun muassa avoimet työpaikat sekä tehdään työ- ja toimintakyvyn että koulutus- ja työllistämistarpeiden arviointi. Työttömälle on laadittava yksilöllinen työllistymissuunnitelma. Kepistä on siirryttävä nyt porkkanaan.  

Monimutkainen sanktiojärjestelmä on myös uudistettava. Aktiivimallin mukainen työttömyysturvan leikkaus poistetaan, karensseja lyhennetään ja työtön voi välttää karensseja korjaamalla itse virheensä.

Lyhyen työn vastaanottamiseen kannustetaan muutoksella, jossa kaikki työ pidentää ansioturvan kestoa. Esimerkiksi Tanskassa jokainen tehty työtunti pidentää työttömyysturvan kestoa kahdella tunnilla. Työn vastaanottamista helpotetaan myös soviteltua päivärahaa kehittämällä, esimerkiksi poistamalla sen käyttöä rajoittava työaikaraja. Useilla työttömillä työpaikan vastaanottamisen estävät vaikeudet saada lapsille hoitopaikkaa erityisesti lyhyellä varoitusajalla. Kannustinongelman poistamiseksi työttömien lapsille on taattava oikeus varhaiskasvatukseen.

Työnantajia tuetaan maksamalla palkkatuki esimerkiksi kolmelta kuukaudelta ennakkoon pitkäaikaistyöttömien tai vastavalmistuneiden nuorten työllistämiseksi. Yhdistysten ja säätiöiden palkkatuella palkattavien pitkäaikaistyöttömien enimmäismäärä pitää poistaa.           


Naisten ja miesten samapalkkaisuustavoite ei ole toteutunut lukuisista hyvistä aloitteista huolimatta. Olemme melko hyviä laatimaan tasa-arvo-ohjelmia, mutta kaikista käsinkosketeltavin asia – palkkataso – syrjii edelleen naisia. Siksi AKT edellyttää palkkatietojen täyttä avoimuutta työpaikoilla. AKT tavoittelee myös perhevapaauudistusta, jolloin lapsen vanhempien tasaisempi perhevapaiden käyttö johtaisi miesten ja naisten välisen palkkaeron pienentymiseen. Olisi myös tervehdyttävää saada nuoret hakeutumaan rohkeammin omalle sukupuolelle epätyypillisiin ammatinvalintoihin.

Suomen pitkän aikavälin menestys perustuu kaikkia koskettavaan ja korkeaan osaamiseen. Yksittäiset huippuosaajat eivät riitä, vaan koko työvoiman osaamisesta on huolehdittava. Osaamisen perusta luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta sitä on vahvistettava läpi työuran.

Laadukas varhaiskasvatus ja nykyistä pidempi oppivelvollisuus luovat pohjaa ammatillisen osaamisen kehittämiselle. Nuoruusiässä liian moni syrjäytyy, koska ei jatka peruskoulun jälkeen jatko-opintoihin tai pääse suoraan kiinni työelämään. On vastuutonta jättää 16-vuotias nuori oman onnensa nojaan ilman mitään näkymää tulevaisuuteen. AKT kannattaa nuorten oppivelvollisuuden pidentämistä 18 vuoden täysi-ikäisyyteen asti. Oppivelvollisuuden pidentäminen tuo yhteiskunnalle velvollisuuden huolehtia siitä, ettei nuori jää tyhjän päälle. Muutoksen avulla viranomaiset ja koulutuksen järjestäjät – ammatillinen koulutus, lukio, peruskoulun kymppiluokka tai erilaiset työpajat – sitoutetaan etsimään ja tarjoamaan nuorille henkilökohtaisesti sopiva vaihtoehto suorittaa oppivelvollisuus loppuun.

Lisäksi ammatillisen koulutuksen rahoitus on palautettava kestävälle tasolle. Vuonna 2018 voimaan tulleen ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteena on työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisääminen. Työssä oppiminen voi kuitenkin onnistua vain, jos työpaikoilla on riittävästi ohjausta ja ohjaus tukee opintojen etenemistä. Sen vuoksi työpaikkaohjaajien koulutukseen tarvitaan valtakunnallinen ohjelma. Myös luottamushenkilöillä tulee olla tiedonsaantioikeus työpaikalla olevista opiskelijoista ja heidän sopimuksistaan.

Samalla pitää nostaa osaamiskuopasta ne sadat tuhannet aikuiset, joilla jäi koulutus kesken nuorina.

Aikuiskoulutuksen ei pidä suuntautua vain heille, joilla on vahva koulutustausta, vaan sen on vahvistettava myös heikosti koulutettujen valmiuksia suoriutua työelämässä. Tässä työssä on mahdollista päästä alkuun esimerkiksi SAK:laisen Perustaitotakuun avulla.

Työnantajat laiminlyövät liian usein työntekijöiden osaamisen kehittämisen. Henkilöstökoulutus kasaantuu harvoille ja valituille, vaikka kaikilla työntekijöillä on tarve ylläpitää ja kehittää osaamista. Henkilöstökoulutuksen määrä on pysynyt samana ja jopa vähentynyt viime vuosina vaikka osaamistarpeet kasvavat. On kaksinaamaista työnantajien suunnalta valittaa osaajapulasta ja kohtaanto-ongelmasta jos itse ei ole valmis edistämään työntekijöiden osaamista. Työnantajilla pitää olla velvollisuus kouluttaa työntekijöitä ja tätä vastuuta pitää kehittää tarvittaessa lainsäädännöllä.

Henkilöstön rooli ammatillisen koulutuksen kehittäjänä on huomioitava nykyistä selkeämmin. Henkilöstön innovaatiotoiminta työn käytänteisiin ja alan kehittämiseen on nähtävä osana ammatillisen koulutuksen kehittämistä. Ja jotta korkea ammattiosaaminen säilyisi läpi työuran, on ammatillisiin oppilaitoksiin perustettava avoin väylä.

Osaaminen ei ole myöskään pelkkä menestyskysymys. Onnellinen ja täysipainoinen elämä edellyttää tänä päivänä monia taitoja, joita emme edes osanneet ajatella pari vuosikymmentä sitten.           


Tulevaan neuvottelukierrokseen on taas kerran ladattu paljon odotuksia. Suomen taloudessa on viimeiset vuodet mennyt kohtuullisen hyvin. Vienti on vetänyt, työllisyys on parantunut ja työttömyysaste on pudonnut. Tämä on sekä kansainvälisen taloussuhdanteen että palkansaajien noudattaman maltillisen palkkapolitiikan ansiota.
 
Kun taloustilanne on nyt parantunut, on kohtuullista ajatella, että myös työntekijöiden työehtoja parannetaan. Mutta mitä vielä. Suomalaisen työnantajan mielestä edelleenkään ei ole hyvä aika nostaa palkkoja, saati luoda laadullisia työelämätavoitteita. Se tietää vaikeaa neuvotteluprosessia, jolloin työtaistelutkaan eivät ole poissuljettuja tavoitteiden edistämiseksi.           


Hyvinvointipalvelumme on mahdollista säilyttää vain, jos huolehdimme niiden rahoituksesta kestävällä tavalla. Sosiaaliturvan, terveydenhuollon, koulutuksen, turvallisuuden tai liikenneväylien rahoitukseen ei ole taikatemppuja. Vain innovatiivinen ja elinvoimainen talous voi synnyttää kasvua ja työtä, jotka luovat yksilöllistä ja yhteistä hyvinvointia. Kovin usein unohdetaan, että kilpailukykyinen talous syntyy vain järkevillä investoinneilla. Emme voi odottaa huippusaavutuksia, jos emme ole valmiita maksamaan kunnon palkkoja ja takaamaan säällisiä työehtoja. Alipalkkaus ja jatkuvien joustojen vaatiminen työntekijöiltä edustavat kilpajuoksua pohjalle. Se kilpailu on helppo voittaa, mutta paluuta sosiaalisesti vastuulliseen hyvinvointiyhteiskuntaan ei pohjalta enää ole.

Suomen kilpailukyvyn on perustuttava osaamiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen, minkä vuoksi innovaatiorahoituksemme taso on nostettava neljään prosenttiin BKT:sta. Korkean elintason, huipputeknologian ja puhtaan ympäristön maana meillä on kaikki mahdollisuudet pitää paikkamme kansainvälisten kilpailukykyvertailujen kärjessä.

Kasvun lisäksi hyvinvointivaltio rakentuu tulosten oikeudenmukaiselle jakamiselle verotuksen avulla. Väestön ikärakenne lisää paineita julkiselle taloudelle, kun paljon julkisia palveluita tarvitsevien ikääntyneiden määrä kasvaa samalla kun työssäkäyvät ikäluokat supistuvat. Tätä julkisen talouden kestävyysvajetta on yritetty paikata 2010-luvulla leikkauksilla kahden hallituksen toimesta. Molempina vaalikausina leikkaukset osuivat sosiaaliturvaan, koulutukseen, tutkimukseen ja moneen muuhun tärkeään kohteeseen. Leikkaukset ovat heikentäneet talouskasvun edellytyksiä ja kasvattaneet eriarvoisuutta. Juustohöylän ja menoleikkausten tie ei ole kestävä.  
 
Hyvinvointivaltion rahoituksen turvaaminen ei voi perustua menoleikkauksiin. Verotuloja on lisättävä. Keskeisessä roolissa on työllisyyden kasvu, mutta realististen laskelmien mukaan se ei yksin riitä. Veroastetta on hilattava ylöspäin, mutta se on tehtävä vaarantamatta työllisyyttä ja talouskasvua. Samalla verotuksen rakennetta tulee uudistaa kohtaanto-ongelman ja työn vastaanottamisen helpottamiseksi.
 
Työn verotus on työllisyyden kannalta haitallisinta, joten sen kiristämistä on vältettävä. Sen sijaan verotuksen painopistettä on siirrettävä kohti pääomia ja varallisuutta. Tätä voidaan tehdä paljolti tilkitsemällä veropohjaan tehtyjä aukkoja.  Varallisuusveron palauttaminen on yksi merkittävä oikeudenmukaisuutta lisäävä esitys.

AKT kannattaa progressiivista verotusta, koska sillä pienennetään tuloeroja. Verotuksen tulee kohdistua oikeudenmukaisesti eri väestöryhmiin: meidän kaikkien on maksettava osuutemme hyvinvointivaltion rahoittamiseksi. Hyvä verojärjestelmä onkin tiivis ja laajapohjainen. Se tarkoittaa mahdollisimman vähän mahdollisuuksia veronkiertoon ja mahdollisimman paljon veronmaksajia, jotka kaikki osallistuvat yhteisten hyvinvointipalvelujemme rahoittamiseen.

Yhtenäisyys ja keskinäisen luottamus ovat vieneet Suomea eteenpäin aikojen saatossa. Meillä on kaikki mahdollisuudet menestykseen ja hyvinvointiin, kun muistamme pitää huolta toisistamme muuttuvina aikoina.