Puheenjohtaja Piiraisen puhe kevätvaltuustossa 12.5.

Marraskuun puolivälissä kokoontunut syysvaltuusto hyväksyi kuluvalle vuodelle toimintasuunnitelman sekä talousarvion. Punaisena lankana toiminnassa ovat valmistautuminen seuraavalle liittokohtaiselle työehtosopimuskierrokselle, järjestäytymisprojektin jatkaminen sekä kuljetusliittojen yhteistyön syventäminen kenttätasolle saakka. Taloudessa jatkuu liiton eri toimintojen kriittinen tarkastelu, henkilöstön työtehtävien tarvittava uudelleen priorisointi sekä liiton sijoituspolitiikan laajempi hajauttaminen edustajakokouksen päätösten mukaisesti.  

Järjestäytymisprojektissa on tällä hetkellä menossa uusi vaihde. Kentälle tarvitaan nyt yksinkertaisesti lisää jäseniä eli järjestövoimaa sekä edunvalvojia ensi vuoden tammikuussa päättyvien työehtosopimusten uusimistyötä varten.

Kaiken perustana on liiton jäsenmäärä. Liiton kokonaisjäsenmäärä oli viime vuoden lopussa 50 204, joka on 202 jäsentä suurempi kuin vuosi sitten. Kokonaisjäsenmäärä sisältää nyt ensimmäistä kertaa AKT:n yhteisöjäsenyhdistys SLSY:n maksavat jäsenet, joita oli vuodenvaihteessa noin 1 600.

Viime vuoden merkittävin asia järjestäytymisprojektin osalta oli ehdottomasti SLSY:n yhteisöjäsenyys AKT:ssä 1. joulukuuta alkaen.

Työttömyys koetteli AKT:kin sopimusaloja rajulla kädellä viime vuonna. Keskimääräinen työttömyysaste oli 10,35 %, kasvua työttömyysasteessa edelliseen vuoteen oli 0,65 %.

Jo tässä yhteydessä voidaan todeta, että valtuuston yksimielinen päätös nostaa liiton kokonaisjäsenmaksua hallituksen esityksen mukaisesti 1,6 %:sta 1,8 % työttömyyden noususta johtuen, oli ainut oikea ratkaisu.

Työehtosopimusreitissä nuotit selvillä

AKT:n hallinto on nuotittanut yksimielisesti liiton työehtosopimusreitin selväksi: työehtosopimuksemme ovat voimassa ensi vuoden tammikuun loppuun saakka. Emme hötkyile muiden tahojen aikataulujen tai tavoitteiden perusteella, vaan teemme kaikessa rauhassa itsenäiset päätökset omien tavoitteidemme ja aikataulujemme mukaisesti.

Työehtosopimusten muutosesitykset hallitus pyysi ammattiosastoilta 23. toukokuuta mennessä jaostosihteerien yhteenvetoa varten. Muutosesityksiä käsitellään syksyllä kokoontuvissa jaostoissa. Sen jälkeen neuvottelukunnilla on selkeät tavoitteet aloittaa työehtosopimusneuvottelut marras/joulukuussa työnantajaliittojen edustajien kanssa.

AKT:lle on aina ollut sopimuksen sisältö sen muotoa tärkeämpi asia. Olemme tehneet sekä liittokohtaisia että keskitettyjä tes-ratkaisuja, viimeksi olemme olleet mukana työllisyys- ja kasvusopimuksessa. Tässä vaiheessa on jo täysin selvää, että liittokohtaisista neuvotteluista ei tule yksiselitteisen helppoja. Kierros tulee painottumaan tekstikysymyksiin rahan sijasta ja siksi syksyn jaostokokoukset ovatkin paljon vartijoina.

Kilpailukykysopimus epätasapainossa

Työmarkkinakeskusjärjestöt synnyttivät karkauspäivänä keskitetyn työmarkkinaratkaisun, joka on nimetty kilpailukykysopimukseksi.

Se neuvoteltiin eräänlaiseksi vaihtoehdoksi porvarihallituksen esittämille pakkolakiesityksille, jotka on toki jo todettu juridisesti mahdottomiksi viedä suomalaisella lainsäädännöllä eteenpäin.

Kuten tiedämme, AKT, SLSY, Rakennusliitto ja SEL eivät hyväksyneet työntekijä- ja työnantajakeskusjärjestöjen välille syntynyttä, täysin epätasapainoista keskitettyä työmarkkinaratkaisua. Miksi?

Juuri sen epätasapainoisen tuloksen vuoksi. Neuvottelutulos sisältää Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:n ja Suomen Yrittäjät SY:n vuosikymmenten tavoitteet suuressa mittaluokassa. Otan muutaman esimerkin. Neuvottelutuloksessa todetaan, että selviytymislausekkeen avulla yrityksessä voidaan tehdä huonoina taloudellisina aikoina paikallisia järjestelyjä ilman liittotason hyväksyntää. Luen sen puhtaasti siten, että tällä kirjauksella pyritään murtamaan yleissitovia työehtosopimuksia paikallisesti esimerkiksi työntekijöiden peruspalkkaa määräaikaisesti pudottamalla vaihtoehtona muun muassa lomautustilanteissa.

Tällaiselle kehitykselle sanomme AKT:ssä jyrkän ei-sanan. Toiseksi neuvottelutuloksessa on täysin selvä tes-heikennys; työntekijöiden vuosittaista työaikaa esitetään pidennettäväksi 24 tuntia vuosiansiota muuttamatta. Kuljetusalalla tämä tarkoittaisi käytännössä kolmesta 8 tunnin työajanlyhennyspäivästä eli pekkaspäivästä luopumista, koska päivittäistä työpäivää ei voida enää nykyisestä pidentää rikkomatta työaika- tai vuosilomalakia sekä ajo- ja lepoaika-asetusta.

Lisäksi työajanlyhennyspäivät ovat osa vuosien ja vuosikymmenten aikana tulleita kompensaatioita vastineena matalille palkkaratkaisuille. Luopumalla niistä luopuisimme samalla osasta vuosipalkkaamme. On myös huomioitava, että jos nykyinen osa palkansaajia työskentelee vielä nykyistä pidemmällä vuosityöajalla, johtaa se edelleen työvoiman vähentämistoimiin ja samalla yhä työttömien määrän kasvamiseen. AKT ei hyväksy missään oloissa tietoisesti työttömyyttä kasvattavia ratkaisuja. Lopuksi on syytä huomioida, että neuvottelutulos esittää palkankorotukseksi pyöreätä nollaa seuraavalle 12 kuukauden ajanjaksolle. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ns. syksyn palkankorotukset eivät olisi mahdollisia. Niillä olemme vuosikausia pitäneet huolen siitä, että teollisuuden palkat eivät karkaa meidän tavoittamattomiin tuotanto- ja voittopalkkioiden muodossa.

Mihin unohtuivat laatukysymykset?

Haluan myös muistuttaa, että työmarkkinaosapuolten karkauspäivän neuvottelutuloksesta loistavat poissaolollaan kokonaan kaikki ne työelämän laatukysymykset, jotka viime syksynä yksimielisesti hyväksyttiin SAK:n tavoitteiksi. Niillä olisi tasapainotettu oleellisesti ratkaisua; harmaan talouden torjuntaohjelma, alipalkkauksen kriminalisointi, ammattiliittojen kanneoikeus, henkilöstön edustus yritysten hallinnoissa, nollatuntisopimuskielto, yhteistoimintalain muutokset jne. Näistä edellä kuvatuista ratkaisuista ei olisi yhdenkään euron taloudellista vaikutusta sellaiselle yritykselle, joka jo nyt noudattaa voimassa olevia työehtosopimusten ja työelämälainsäädännön minimimääräyksiä.

Siksi herää kysymys; miksi nämä eivät sisältyneet kilpailukykysopimuksen neuvottelutulokseen? Palkansaajien kuorma on neuvottelutuloksessa vain yksiselitteisesti liian raskas.

Reilun kahden viikon päästä näemme, hyväksyvätkö mm. ne työntekijäliitot kiky-ratkaisun heikennyksiä, joista ne ovat nyt käyneet omia soveltamisneuvottelujaan tiukoilla reunaehdoilla? Jos kikyn neuvottelutuloksesta syntyy riittävän kattava keskitetty työmarkkinaratkaisu, tarkoittaa se silloin työn sivukulujen osalta, esimerkiksi tyel:n ja työttömyysvakuutusmaksun kiristymistä ensi vuoden alusta lukien myös AKT:n jäsenten osalta noin 2,5 %:n verran vuodessa. Tämä ostovoiman alentuminen tehdään lakimuutoksilla eduskunnassa porvarienemmistön toimesta, johon emme voi valitettavasti vaikuttaa omilla toimillamme.

Liikennekaari uhkaa työpaikkoja

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin ajama sekä pääministeri Juha Sipilän tukema liikennekaariesitys uhkaa kuljetusalan työpaikkoja. Esimerkiksi tavaraliikennelupien poistaminen alle 3,5 tonnin pakettiautoilta avaa jakelumarkkinat EU- tai ETA-maista tuleville yrityksille. Nämä vievät työt suomalaisilta kuljettajilta sekä kuljetusyrittäjiltä.

Porvarihallitus tavoittelee työvoimakustannusten halpuuttamista omien arvovalintojensa pohjalta.  

Jakeluliikenteen lisäksi niin linja- kuin kuorma-autoliikenteessä uhkakuva on kokoaikaisten työsuhteiden muuttuminen yhä enemmän epätyypillisiksi ja osa-aikaisiksi.

Suomalainen taksijärjestelmä on kansainvälisestikin arvioituna huippuluokkaa niin kuljettajien ammattitaidon kuin matkustaja- ja liikenneturvallisuudenkin osalta.

Taksiliikennelupien muuttuminen yrityskohtaisiksi tietää alan keskittymistä suuriin yrityksiin ja isoihin kaupunkeihin.

Kuljettajien ammattitaitovaatimusten höllentäminen puolestaan laskee taksipalveluiden tasoa.

Kuka valvoo Bernerin esityksessä olevaa pienimuotoista kuljetustoimintaa, jota kuka tahansa voisi suorittaa maksimissaan 10 000 eurolla vuodessa? Haluammeko todella Suomeen uber-tyyppisiä kuljetuspalveluja?

Kansallisomaisuus ulkomaisille sijoittajille

Ministeri Bernerin suunnitelmat, joita pääministeri Sipilä on vannonut tukevansa 110 prosenttisesti, yhtiöittää suomalaiset liikenneväylät, tyrmään yksiselitteisesti. Tälle hallitukselle on tyypillistä, että se kulkee markkinavoimien matkassa. Hallitus haluaa siirtää julkisen toiminnan demokraattisen, eduskunnan valvonnan ulottumattomiin. Kun kansallisomaisuutemme, tiet, radat ja vesiväylät on ensin yhtiöitetty, onko seuraava askel myydä yhtiö ulkomaisille sijoittajille?

Tunnustetaan reilusti väriä

SAK-laisen ay-liikkeen on syytä olla ylpeä omista juuristaan. Siksi on erittäin tärkeää, että myös tulevaisuudessa olemme erottamaton osa poliittista työväenliikettä, emmekä yritä mitenkään peitellä sitä. Reilusti ja avoimesti tunnustamme yhteiskunnallista väriä sekä tiedostamme, ketkä aidosti edustavat suomalaista palkansaajaa vaikkapa eduskunnassa. Tästä olemme taas saaneet oivan näytteen viimeisen vuoden aikana.

Tänään kokoontuva valtuusto on ison päätöksen edessä; haluammeko tulevaisuudessa hajuttoman, mauttoman ja värittömän sekä poliittisesti sitoutumattoman palkansaajien keskusjärjestön valvomaan etujamme vai haluammeko kehittää keskusjärjestötyötä nykyisen SAK:n arvojen pohjalta?

Tarvitsemmeko keskusjärjestön ääntä aluetoiminnassa tasaisesti ympäri Suomea vai riittääkö se, että keskusjärjestöllä on toimistot Helsingin lisäksi Turussa ja Tampereella?