Tervehtiminen kertoo työn arvostuksesta, sanovat linja-autonkuljettajat

Hannele Siika-aho tervehtii kuljettaja Aleksei Ivanovin kanssa bussiin noustessaan. Kuva Sini Silvàn

Kyselyn perusteella linja-autonkuljettajat kokevat tekevänsä asiakaspalvelutyötä. Tällaisessa työssä kohtaamisilla on merkitystä. Noin kaksi kolmasosaa matkustajista tervehtii aina tai useimmiten. Toisinaankin tervehtii noin kolmasosa ja vain nelisenkymmentä kuljettajaa kertoi, ettei matkustaja koskaan tervehdi.

Tervehtiminen on useimmille tärkeää. Se merkitsee sitä, että asiakas huomioi kuljettajan, että tämä ei ole robotti. Kuljettaja tulee näin kohdatuksi ihmisenä.

”En tervehdi kahvikeitintä mutta keittäjää kyllä.”

”Tuntuu mukavalta, kun kohdataan ihmisenä. Mukavaa, kun huomataan, etten ole kone.”

Tervehtiminen koetaan  myös osaksi hyviä käytöstapoja. On kohteliasta moikata, kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Tervehtiminen piristää, tuo hyvän mielen ja auttaa jopa jaksamaan.

”Onhan se mukavaa. Aika perusjuttu toisaalta, että ihmiset tervehtivät toisiaan. Huomioimme toisemme. Olemme samalla matkalla.”

Aivan kaikki ei näin kuitenkaan koe. Osa ymmärtää myös, että esimerkiksi ruuhkaisella pääkaupunkiseudulla ei aina voi tervehtiä jokaista, kun matkustetaan lyhyitä matkoja ja matkustajia ”tulee sisään ja ulos jatkuvalla syötöllä” myös keskiovista.

Ymmärretään lisäksi, että joku voi olla omissa ajatuksissaan tai vaikkapa yksikertaisesti ujo. Siinä auttaa usein se, että kuljettaja tervehtii ensin.

”Mykät teinitkin on oppineet kiittämään kyydistä, kun kiitän itse ensin ja sanon heipat.”

Tervehtiminen voi pelastaa työpäivän.

”Yksi hyväntuulinen tervehdys mitätöi sata hapannaamaa.”

”Trevligt bemötande, positiv start på resan!”