AKT: Tammikuun kihlauksesta helmikuun hajotukseen

17.2.2017

AKT:n hallitus tuomitsi 17. helmikuuta pitämässään kokouksessa Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n päätöksen purkaa yksipuolisesti monia perinteisiä työmarkkinakäytäntöjä säädelleen keskusjärjestösopimuksen.

Irtisanottuja sopimuksia on 22. Osa niistä on mukana nykyisissä työehtosopimuksissa, mutta monessa sopimuksessa viitataan ainoastaan keskusjärjestöjen sopimukseen. Irtisanottavia sopimuksia ovat mm. lomapalkkasopimus sekä luottamusmies- ja työsuojeluvaltuutettujen toimintaa ja asemaa säätelevät sopimukset.

− EK:n vakuutus, että se pitää sopimukset voimassa työehtosopimusten keston loppuun jättää sanomatta, että kiky-sopimukset päättyvät suurimmilta osin tulevana syksynä, sanoo AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen.

Hän muistuttaa, että EK vaarantaa yksioikoisella politiikalla myös orastavan talouskasvun.

AKT katsoo, että EK:n päätös on määrätietoinen ja voimakas pyrkimys romuttaa sopimusyhteiskuntaa ja toimena verrattavissa tammikuussa 1940 solmittuun ns. tammikuun kihlaukseen. 

− Vaikutuksiltaan EK:n päätös on kuitenkin täysin vastakkainen kuin edeltäjän STK:n ja SAK:n solmima tammikuun kihlauksen. Tämä ”helmikuun hajotus” lyö rikki vuosikymmenten aikana yhdessä rakennettua ja millä tahansa, paitsi EK:n, mittareilla toimivaksi osoittautunutta yhdessä sopimiseen perustuvaa työmarkkinamallia, sanoo Piirainen.

Piiraisen mukaan EK:n päätöksellä on pitkälle ulottuvia vaikutuksia. Se vaikeuttaa tulevia työehtosopimusneuvotteluja ja heijastuu myös paikallisen sopimisen kehitykseen.

− Jos paikallista sopimista halutaan laajentaa, pitää työpaikoille luoda luottamuksen ilmapiiriä ja vahvistaa henkilöstön asemaa yritysten hallinnoissa. EK vie tätä kehitystä nyt täysin vastakkaiseen suuntaan, toteaa Marko Piirainen.

EK:n ajatus varmasti on, että keskusjärjestösopimuksen yksipuolisella purkamisella poistettiin este työehtojen heikennysten tieltä. Mitalilla on kuitenkin kaksi puolta: se poisti työnantajiakin palvelleen perälaudan, joka määritti monessa asiassa työmarkkinoilla yhdessä sovitun ja kohtuulliseksi katsotun tason.

Siitä, mistä voidaan mennä ali, voidaan mennä myös yli.