Li Andersson: Kriisien aikana, jos koskaan tarvitaan vahvaa ammattiyhdistysliikettä

– Kriisien aikana, jos koskaan tarvitaan vahvaa ammattiyhdistysliikettä. Mullistusten ja maailmankriisien varjoon on meinannut jäädä moni asia, kuten se kuinka määrätietoisesti työnantajapuoli on käynyt työmarkkinajärjestelmää kohtaan. Pahin esimerkki tästä on UPM, jonka johtajaherroilla on ollut selkeä ideologinen tavoite, hintalapusta viis. Työnantaja puolen tavoite on selkeä, mitä pienempiin osiin asiat jaetaan, sitä heikompi neuvotteluvoima on työntekijöillä ja sitä huonompia palkkaratkaisuja se tarkoittaa. Tämä on suunta, mihin työnantajaliitot ovat halunneet viedä suomalaista työehtosopimusjärjestelmää.

– Suomalaiset hyvinvointivaltiot on rakennettu työtaistelujen avulla. Työntekijöillä on oikeus järjestäytyä ja neuvotella. Tämä on se malli, josta työnantajalitot haluavat päästä eroon. Jos työnantajat eivät halua turvata yhteisiä pelisääntöjä, se pitää tehdä muita kautta. Se tarkoittaisi lainsäädäntöä. Työnantaja ja työntekijät luovuttaisivat sen vallan, jota ovat keskenään käyttäneet maan hallitukselle, poliitikoille ja eduskunnalle. Näemme Vasemmistoliitossa, että vähimmäispalkka olisi tarpeen tuoda lakiin. Akuutein tarve on luottamusmiehen aseman vahvistamiselle lainsäädännössä. On tarpeen, että työntekijöillä on edustaja, joka käyttää valtaa työntekijöiden puolesta ilman työntekijän mielivaltaa tai painostusta.

Andersson kannattaa myös sosiaalivakuutusmaksujen siirtoa takaisin työnantajien maksettavaksi. Hän pitää erikoisena, että kun mediassa ja työnantajapuolella on todettu, että ”hallituksen ei pidä sotkeutua työehtosopimusneuvotteluihin”, niin kun kysymys on palkkojen heikentämisestä, halutaan hallitus mukaan.

Teksti: Arto Jokela Kuva: Vesa-Matti Väärä