Työn ehdoista ja sopimuksien sitovuudesta

Työehtosopimus on vähän kummallinen otus. Kaikki siitä ovat kuulleet, mutta harva osaa sanoa, pureeko se vai lyökö, jos tulee muristen metsässä vastaan. Se, että TES pitää sisällään kaiken sen hyvän, jonka työntekijän pitää saada, kun alan töihin lähtee; vähimmäispalkan, lomaltapaluurahat, pekkaset, ylityö, ilta- ja yölisät ynnä muut tiedetään yleensä kohtalaisen hyvin. Sekään, että työehtosopimus sovitaan työntekijä- ja antajaliittojen kesken, ei ole aivan tuntematonta. Se, ketä TES koskee ja ketä se sitoo, on sitten vähän vaikeampi kysymys.

 Työehtosopimus sitoo joko niitä tahoja, jotka ovat sen allekirjoittaneet, eli käytännössä yleensä työnantaja- ja työntekijäliittojen jäseniä, tai tiettyä työantajaa ja tämän työntekijöitä. Tätä kutsutaan normaalisitovaksi työehtosopimukseksi. Jos työehtosopimuksen piiriin kuuluu yli puolet alan työnantajista tai työntekijöistä, TES muuttuu yleissitovaksi, jolloin kaikkien alan työnantajien on sitä toteltava. Työehtosopimus siis määrittää minimit, jotka työntekijälle on kyseisellä alalla maksettava.

 Jos työehtosopimuksen yleissitovuus menetetään, jokainen järjestäytymätön työnantaja voi viitata kintaalla TESin määräyksille. Myös minimipalkkaan. Toki suurin osa meistä ei suostuisi vetämään täyspitkää kympillä tunti, mutta valitettavasti jotkut lähtevät siihenkin – ja kun yksi erehtyy siihen ansaan, sitä vaaditaan pian muiltakin. Liittoon liittyminen ei siis ole pelkkää mökkibingoa, vaan konkreettinen teko omien työehtojen turvaamiseksi, ja jos riittävän moni päättää elää siivellä, ei meillä kenelläkään ole perälautaa, johon nojata.

#aktjousilla